In English
Tervehdys,
Sain kunnian kirjoitella ensimmäisten joukossa tälle Laitilan kaupungin viranhaltijoiden ja työntekijöiden blogialustalle, joka on varta vasten uutta vuotta 2020 silmällä pitäen perustettu. Blogi palvelee kurkistusikkunana siihen, millaisia asioita me työssämme tai työhön liittyen milloinkin käsittelemme. Samalla voimme nostaa esille asioita, jotka omassa ympäristössämme juuri nyt puhuttavat.
Olen toiminut Laitilan Varppeen koulun rehtorin tehtävissä huhtikuusta 2019 lähtien. Tulin Laitilaan töihin alun alkaen keväällä 2018. Tätä ennen työskentelin reaaliaineiden opettajana peruskouluissa ja lukioissa mm. Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla.
Lukukauden vaihtuessa koulu on vielä tätä kirjoittaessani tauolla: joulu on hiljennytty vastaanottamaan kukin tahoillaan. Joulun tuulahdusta kouluarkeemme Varppeella toivat niin koulun ulkopuoliset kuin koulun sisäisetkin tapahtumat: koimme joulukuussa niin Sibelius-lukion erinomaisen joulushow'n kuin myös omien oppilaidemme vaivalla koostaman loistavan joulujuhlan. Taitoa ja uskallusta heittäytyä ei omilta esiintyjiltämmekään puuttunut. Erityinen kiitos siitä heille sekä juhlan järjestelijöille!
Muistan koulun päättyessä kesän kynnyksellä 2019 puhuneeni Suomen jääkiekkomaajoukkueen tuolloin sensaatiomaisesta maailmanmestaruudesta. Nostan saman asian vielä uudelleen esille ja toistan itseäni, koska koen tuolloin MM-kullasta kouluyhteisöön (ja miksei muuallekin) muodostelemani aasinsillan onnistuneeksi.
Hufvudstadsbladetin urheilutoimituksen päällikkö Filip Saxen
tituleerasi Suomen Slovakiaan lähtenyttä jääkiekkomaajoukkuetta kaikkien
aikojen huonoimmaksi. Yhtenäinen ja suurella sydämellä läpi turnauksen pelannut
leijonalauma todisti väitteet vääriksi.
Minäpystyvyys, oma käsityksemme siitä, mihin kykymme riittävät, määrittää paljon siitä, mitä uskallamme lähteä tavoittelemaan ja missä siten voimme onnistua. Menestymiselle ei Slovakiassa olisi ollut eväitä, jos joukkueen sisällä olisi ajateltu samalla tavoin kuin mediassa muuten.
Perusopetuksen opetussuunnitelma puhuu oppimaan oppimisesta: millainen juuri minä olen oppijana? Tutkimusten mukaan tyttöjen heikompi matematiikan osaaminen ei aina tosiasiallisesti ole heikkoa matematiikan osaamista vaan liian vähäistä uskoa omiin taitoihin matematiikan oppijoina. Samat negatiiviset uskomukset itsestä huonoina lukijoina tai lukemisen tarpeettomuudesta muuten saattavat olla taustalla poikien ja tyttöjen lukutaidon eroissa (jälkimmäisten hyväksi, ero on Suomessa muuten suurin kaikista OECD-maista). Myös pojat tarvitsevat lukemisen malleja ja positiivista kannustusta lukuinnon herättämisessä. Tärkeintä on pyrkiä luomaan sellaista ilmapiiriä, jossa onnistuminen on mahdollista.
Lopettakaamme tai ainakin vähentäkäämme siis ”sinulla ei ole matikkapäätä” tai ”ei sinun lukemisestasi mitään tule” -tyyppisiä fraaseja ja nostakaamme tilalle mahdollisuuksia, kykyjä ja vahvuuksia korostavia lausahduksia. Toisin sanoen: kannustakaamme toisiamme onnistumaan!
Oppiminen ei tapahdu yksin, vaan osana yhteisöä. Yhteisöjen rakentamisessa riittää aina tehtävää. Hyvää yhteisöä, kuten Slovakiassa kilpaillutta leijonalaumaa, yhdistää pyrkimys ja halu nostaa muita yhteisön jäseniä ylemmäs: tällaisessa yhteisössä kannustetaan ja iloitaan muiden onnistumisista eikä tyydytä minimisuoritukseen. Yksilöiden onnistumisista iloitaan yhdessä, isoimmat onnistujat tukevat muita ja kannustavat eteenpäin. Tällaisen positiivisen vuorovaikutuksen malli on perusedellytys oppivan yhteisön syntymiselle. Koulun tulee pyrkiä luomaan tällaista ilmapiiriä.
Vuoden lyhintä päivää vietettiin 22.12. Kevätlukukauden myötä opiskeluun ja arkeen tulee lisää päivänvaloa koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Näillä sanoilla ja toivottavasti lisäenergialla mennään kohti kevättä!
Lämmin kiitos kuluneesta syksystä!
Tuomas Kankaanpää
2.1.2020
Kirjoitus julkaistu 20.1.2020