Tervehdys kyläkoulusta!

Oli synkkä ja myrskyinen yö.. tai siis bloginkirjoituspäivä. Myrsky repii tällä hetkellä puita, netti ei juurikaan pelitä, sähköä on niukalti, mutta kaiken keskellä kouluarki kuitenkin toimii. Rehtorin aamu on alkanut tilanneselvittelyllä; millä koulutalolla sähköt on poikki, missä kaatuneet puut vaarallisimpia ja miten sähköttömien koulutalojeni oppilaat saavat lämpimän ruuan eteensä. Jokainen työntekijä on kantanut kortensa tähänkin kekoon. Turvallinen koulupäivä sekä lämmin ruoka on varmistettu, joten on aika palata tietokoneen ääreen.

Olen Laitilan kyläkoulun rehtori Noora Vesterinen. Kirjoitan tätä blogikirjoitusta Itäkulman koulutalon yläkerrassa, yhdessä monista työpisteistäni.  Ikioma rauhallinen työhuone on vieras asia tälle reppureissaavalle rehtorille. Olen ollut Laitilan kyläkoulujen yhteinen rehtori nyt reilut kaksi vuotta. Viiden eri koulutalon arjessa on ollut opettelemista, mutta vähitellen talojen tavat tulivat tutuiksi.

Jokainen työpäiväni alkaa aina eri kyläkoululla ja se on haastavuudessaan myös työn suola; rutinoituminen on mahdotonta ja kehittyminen pakollista. Työ on vähintäänkin monipuolista. On kohtaamisia oppilaiden kanssa, hallinnon pyörittämistä, suurien linjojen visioimista ja pienten ongelmien ratkomista. Väliin mahtuu paljon keskikokoisia ja monenmuotoisia työtehtäviä. Onnistumisen voi saada työpäivään yhtä lailla jumiutuneen laminointilaitteen korjaamisesta kuin hyvästä kohtaamisesta oppilaan tai opettajan kanssa.

Kyläkoulu on monille tunteellinen sana. Siihen voi sisältyä muistoja, mielikuvia idyllistä, sukupolvien ketjusta ja yhteisöllisyydestä.  Arvokkaita ja tosia asioita. Niiden lisäksi kyläkoulu on myös ihan tavallinen koulu, iloineen ja murheineen. Laitilan viisi kyläkoulua ovat pikkuhiljaa sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi. Olemme nyt hallinnollisesti yksi koulu, Laitilan kyläkoulu. Vertaistukea löytyy naapurikyläkoulutalolta ja koulutalojen yhteistyöhön on löytynyt sopivia muotoja. Minun silmiini Laitilan kyläkoulun tulevaisuus näyttää valoisalta. Olemme vahvasti mukana koulumaailman kehityksessä ja samalla oppilaat saavat turvallisen alun koulupolulleen kotoisan maaseudun rauhassa.

Työpöydällä on tällä viikolla ollut lukuvuosisuunnitelma koronaliitteineen. Yli 50-sivuinen dokumentti on viilattu vihdoin julkaistavaan kuntoon, vaikka dokumentissa kuvatut arjen käytännöt ovat pyörineet mukavasti jo elokuulta alkaen. Lisäksi olen päivitellyt oppilastietojärjestelmiä kuntoon, osallistunut kokouksiin ja oppilaspalavereihin, hoitanut juoksevia asioita ja pyrkinyt ratkomaan arjen haasteita.

Korona on värittänyt arkeamme melko voimakkaalla vahaliidulla. On menty kohti tuntematonta ja luotu jostain uskoa siihen, että kyllä tämä kaikki muuttuva arki osataan, vaikkei kokemusta ole kenelläkään. Etäopetus ja lähiopetuksen väljyyssäännökset ovat haastaneet.  Olen kuitenkin ylpeydellä pannut merkille, että haastavassa tilanteessa työyhteisö ja koko sivistystoimi on turhia valittelematta laittanut kaasun pohjaan ja kurvailut yhdessä rohkeasti kohti tuntematonta. Koulu osaa myös muuttua, nopeastikin. Ylpeydellä olenkin katsonut joukkojani, jotka ovat työtään hoitaneet poikkeuksellisina aikoina pystyssä päin. Voima onnistumiseen löytyy yhteistyöstä!

Julkaistu 21.9.2020