Toimiessani kesäsomettaja olen päässyt kiertämään ympäri Laitilaa. Retkilläni olen huomannut monta uutta asiaa, joita en ole ennen tajunnut. Aiemmat blogini ovat kertoneet tavallisesta arjesta, joten päätin valita viimeiseksi aiheeksi Laitilan luonnon. Liikun luonnossa, kun siihen tulee tilaisuus. Perheeni kanssa käymme vaeltamassa ja tekemässä metsätöitä.
Maanantaina ollessani pyörälenkillä tajusin, että ei tarvitse matkustaa maailman ääriin nähdäkseen hienoja maisemia. Pellot ja vanhat rakennukset luovat todella hienoja kuvankauniita maisemia. Mutta niitä ei huomaa, jos ei pidä silmiä auki. Pysähtyminen avaa monissa tapauksissa uusia näkökulmia. Luonnossa on sekin hyvä puoli, että joka valossa ja säässä maisemat eivät ole saman näköisiä.
Laitilassa on paljon erilaisia luonnon muokkaamia vesialueita, kuten järviä ja lampia, joissa haluaisin vierailla. Ihmiset ovat pitkään asuneet ja eläneet vesistöjen äärellä, joten ne ovat osa meitä ja meidän historiaa. Niissä on peseydytty ja niistä ollaan saatu ruokaa. Monet järvistä ovat jääkauden aikaansaannoksia. On kiehtovaa, miten jääkerroksen sulaminen on saanut niin paljon aikaan.
Suosittelen tutustumaan ensin lähiympäristöön ja sen jälkeen suuntaamaan kauemmas. Vuodenaikojen vaihtelu tuo myös erilaisia puolia alueista esiin. Työstäni iso osa on ollut Hinku-projektia. Luonnossa liikkuminen on kaikille suunnattua Hinku-tekemistä. Kun otat kaverin mukaan, toteuttatte yhdessä myös sosiaalisesti kestävän kehityksen periaatteita.
Julkaistu 24.7.2020