Mielenterveysyksikössä rakastetaan asiakkaita

Laitilassa on edistyksellisesti oikea kultamuna: aikuisten matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdeyksikkö eli kotoisasti MTY. Ajan saa ilman lähetettä. Soitto meille riittää. Näin säästetään reippaasti erikoissairaanhoidon kuluja, eikä asiakkaan tarvitse jonottaa poliklinikoille.

Olen toiminut yksikön johtavana psykologina nyt kolme vuotta. Ehdin juuri täyttää 60 vuotta, mikä tässä työssä on yleensä etu ja joskus harvoin haitta. Omalla kaudellani yksikössä on pyritty vahvistamaan ystävällistä ja myötätuntoista palvelua, jossa jokainen asiakas on tasavertainen yhteistyökumppani.  Viime aikoina koronamaskit ovat tosin haitanneet hyvää vuorovaikutusta, kun kumpikin osapuoli näyttää pankkiryöstäjältä eikä ilmeitä näe.

Meillä yritetään aina tavoittaa syvällisesti se, millainen ihminen asiakas on ja miten hänen kokemustaan voi ymmärtää. Työntekijä rakastaa terapeuttisesti jokaista asiakasta ja välittää hänestä aidosti. Työntekijän ei pidä luulla olevansa ajatustenlukija, vaan yhdessä asiakkaan kanssa tehdään tutkimustyötä ja pohditaan asioita. On hyvä muistaa, että meillä kaikilla on omat pikku omituisuutemme – myös ammattilaisilla.

Alkuvaiheessa asiakkaan kanssa rakennetaan luottamuksellista suhdetta. Samalla kerätään aktiivisesti kuunnellen tietoa asiakkaan elämäntilanteesta ja historiasta. Ote on aina asiakasta voimavaraistava.  Asiakkaan tunteet hyväksytään ja ymmärretään ilman tuomitsevia tai vähätteleviä sävyjä. Tätä kutsutaan validoinniksi.  Jos asiakas sanoo, että ”en halua puhua tästä nyt”, ei sanota ”kannattaa kuitenkin puhua, se tekee hyvää” vaan mieluummin ”puhuminen voi todellakin tuntua vaikealta”. Asiakkaan voimavaroja ja keskeistä ongelmaa jäsennetään yhdessä keskustellen.  Ongelmaa katsotaan eri näkökulmista. Toisesta näkökulmasta kuutonen (6) voi näyttää yhdeksiköltä (9) ja päinvastoin.

Työskentelyn keskivaihe voi kestää viikkoja, kuukausia ja joskus muutamia vuosiakin. Siinä tutkitaan esimerkiksi asiakkaan lapsuuden traumakokemusten yhteyttä nykyisiin vaikeuksiin tai suojautumisstrategioihin. Suojautua voi muun muassa välttelemällä asioita, miellyttämällä, alistumalla ja mukautumalla liikaa toisten tarpeisiin, etäännyttämällä tunteita, pakenemalla suorittamiseen, pelaamiseen, shoppailuun ja työhön tai turruttamalla itseään syömällä tai juomalla.

Menetelminä voidaan käyttää erilaisia harjoituksia, psykologisen sukupuun tarkastelua, skeematyöskentelyä ja karttajäsennystä (mäppäystä). Mäppäyksessä poimitaan asiakkaan puheesta merkityksellisiä asioita ja etsitään sopivaa ilmaisua asiakkaan kokemukselle. Näitä asioita kirjataan paperille, kunnes asioiden väliset yhteydet selkiytyvät. Tunne-elämästä tehdään eräänlainen kartta. Asiakkaan kanssa voidaan keskustella siitä, mikä hänelle on elämässä tärkeää ja kokeeko hän elävänsä arvojensa mukaista elämää. Kuunnellaan myös sitä, miten asiakas puhuu itsestään ja miten hän kokee toisten kohtelevan itseään.

Loppuvaiheessa arvioidaan yhdessä, mitä työskentelyssä on saavutettu ja mitkä asiat ovat ehkä jääneet kesken. Tavallisesti tutkitaan myös muutoksen esteitä ja suunnitellaan sitä, miten asiakas tästä eteenpäin jatkaa. Usein sovitaan vielä seurantakäynti muutaman kuukauden tai puolen vuoden päähän. Suhteen päättyminen on haikeaa sekä asiakkaan että työntekijän mielestä. Tyytyväinen asiakas voi kyllä palata yksikköön uudelleenkin, kun elämässä taas tapahtuu.  The show must go on.

Mielenterveysyksikön työntekijät oppivat jatkuvasti asiakkailta uusia asioita, koska jokaisen yksilön tilanne on ainutlaatuinen. Asiakas onkin aina työn paras opettaja.

Jaana Haapasalo

Julkaistu 9.11.2020