Kulttuurityössä voi toteuttaa itseään

Kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta Laitilassa on tapana viettää hetki veteraanikivellä, joka sijaitsee ikiaikaisen kirkkoherranpappilan tontilla. Vuonna 1991 vielä voimissaan olevat viime sotiemme veteraanit pystyttivät kiven silloisen seurakuntatalon kupeelle. Työssäni kulttuurisihteerinä olen saanut yli kolme vuosikymmentä seurata kunniakansalaistemme aktiivisia eläkevuosia tähän päivään asti, jolloin viimeiset tervaskannot ovat keskuudessamme.

Veteraanipäivän tilaisuuden järjestäminen kuuluu kulttuurisihteerin keväiseen työlistaan samoin kuin siinä ovat talvisodan päättymisen muistopäivä 13. maaliskuuta ja kaatuneitten muistopäivä toukokuun kolmantena sunnuntaina; jäljempänä mainituissa pääjärjestäjän rooli on yhdistyksillä – tyypillinen tilanne tällä työsaralla: yhdistys järjestää, ja minä olen mukana tiedottamassa ja soittamassa.

Koronapandemian takia kevään tilaisuuksia on peruutettu tai niille on etsitty uusi tapa järjestää. Jokainen voi todeta työssään ja elämässään suuria, yllättäviä muutoksia. On puhuttu jopa koronakatastrofista. Muistakaamme, että pahemmasta tilanteesta yksituumainen kansamme selviytyi 80 vuotta sitten.

Kulttuurisihteerin työ Laitilan kaupungissa painottuu lämpimään vuodenaikaan. Keväällä ja kesällä tapahtuu paljon, sisällä ja ulkona. On munamarkkinaa, iltatoreja, Jazzkukkoa, kesänäyttelyä, Kauppilan umpipihaa, Untamalaa. Suurimman osan Laitilan tapahtumista järjestävät yhdistykset. Mittavimpana perinteenä tässä kohtaa voi mainita Kaivolan kesäteatterin, lajissaan Suomen maaseudun vanhimman. Kulttuurisihteerinä ideoin, suunnittelen, koordinoin, kannustan, välitän tietoja eri medioille, luon ja pidän yllä yhteyksiä.

Viime talvena ei ollut talvea, oli sentään Kustaa Hiekka –kulttuuriviikko. Kesän ennustetaan tulevan, mutta miten käy kesätapahtumien, sitä emme vielä osaa ennakoida.

Kevääseen kuuluu kylillä liikkuminen. Kauppilan umpipihalle tulevat jälleen pärekatontekijät ja ikkunankrapaajat, pensaikkoakin pitäisi hillitä kasvamasta rakennusten kylkeen. Untamalassa on meneillään matkailuhanke, jolla kootaan yhteen kylän hienot ja aidot kulttuurikohteet palvelemaan turisteja ja paikallista väkeä – lähimatkailu kasvaa. Kiintoisia muinaislöytöjä on taas Laitilan maaperästä ilmaantunut, ja niiden kautta saamme uutta arkeologista tietoa kotiseudun historiasta.

Meneillään ovat viimeiset työkuukauteni kulttuurin parissa. 37 vuodessa on tehty paljon, ja monia asioita on myös jäänyt tekemättä. Aloittaessani vuonna 1983 kulttuurisihteerin oletettiin pysyvän omassa ”lokerossaan”: kaavoitukseen ei olisi saanut puuttua. Poukan talon säilyttämisestä 1990-luvun vaihteessa käydyn kamppailun jälkeen on ollut vähän helpompaa. Laitila näyttää Laitilalta.

 Uuden kulttuuripäällikön nimi selviää lähiaikoina. Hän saa hoidettavakseen monipuolisen ja mielenkiintoisen työsaran, jossa on tilaisuus sekä vaalia vanhaa että tarttua uusiin mahdollisuuksiin – ja mikä parasta: myös luovalla tavalla toteuttaa itseään!

 

Jukka Vehmas, kulttuurisihteeri

Kuva Jani-Petri Vallamo

Julkaistu 20.4.2020